Rekisteröidyin sitten Harhakuvaan (http://surukukkanen.harhakuva.org/) samalla nimimerkillä, kun runoilenkin rakkaudessa ja olen saanut jo ihan kiitettävästi palautetta. Vähän erilainen meininki siellä on kuin rakkaudessa, mutta enköhän minä sopeudu sinne ajan kanssa. Kauhean hyviä valokuvia siellä on ja tekstejä myöskin.
Olen ollut kamalan laiska kirjoittamaan tätä blogia. Välillä minusta tuntuu kuin kirjoittaisin tätä vain itselleni vaikka tiedänkin jo kaikki tapahtumat: mitä olen aikonut sanoa. Tuntuu, että minulla ei oikein ole elämää mistä kirjoittaa. Sama juttu kirjeiden kanssa. Tuntuu ettei siihen saa ikinä mitään muuta kuin kliseisiä kuulumisia ylös.
Opiskelu on mukavaa näin kesäloman jälkeen. Töitä ei ole enää kuulunut sen jälkeen kuin aloitin taas Sedulla, mutta aika pitkiä päiviä niin hyvä vain, ettei iltaisin tarvitse töihin raahautua. Tykkäsin kyllä siivoilla Lääkäritalolla.
Tiedon tallennus tunnilla opettelimme luetteloimaan ja opettaja toi mukaan kassillisen kirjallisuutta. Sairashoureissani en taas vaihteeksi kuullut mitä opettaja sanoi ja minulle jäi käteen satukirja. Opettaja sanoi kirjan olevan hauskasti kuvitettu ja suloinen. "Vähän kuin minä siis!" Hihkaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti