~Lapsuus loppui~

Ajattelin tässä nyt ajankuluksi vinkkailla teille kirjoja joita olen itse nuorena lueskellut. Pidän kirjoista joihin on saatu paljon erilaisia tunneskaaloja ja mielenkiintoisia hahmoja. Tykkään päähenkilöparien välisen suhteen etenemisestä. Yleensä siitä löytyy aimo annos näsäviisastelua, väittelyä ja sarkasmia. Tietysti ihan aluksi aloitin Viisikoista ja muista perusnuortenkirjoista. Hevoshullukautenani kahlasin läpi kaikki Merja Jalon heppakirjat. Niitä pystyi lukemaan vielä innostuksen päätyttyäkin, koska kirjat eivät onneksi käsitelleet ainoastaan hevosia. Jokaisessa kirjasssa oli oma tarinansa joihin hevoset liittyivät vain "sivuhenkilöinä".

Sarjakuvia tuli tietysti luettua. Aku Ankka on ehdoton suosikkini vielä tänäkin päivänä. Saatan mennä kirjastoon vain niitä hakemaan. Sopivan pituista luettavaa vaikka junamatkoille. Sarjakuvien lisäksi olen alkanut lukemaan japanilaista mangaa. Tyttömangat ovat ihmeen koukuttavia. Harmillista ettei niitä suomenneta kovin paljon ja hyllyillä pyörivät jo kertaalleen läpiluetut. En oikein ole innostunut sota/kamppailujutuista ja Hopea nuolesta sain traumat joskus hyvin pienenä, kun "kaverini" pakottivat minut katsomaan kaikki jaksot kanssaan. Nykyään olen viisastunut. Tiedän omat rajani.

Ylä-asteaikoinani luin kaikki Sweet Valley High- kirjasarjan kirjat kerralla. Minulla oli jopa yksi kirja johon palasin uudelleen ja uudelleen. Kirjan nimi on "Ulkopuolinen" ja siihen aikaan koin olevani juuri sellainen. Kirjasta oli minulle paljon lohtua. Luin sen aina ollessani surullinen tai masentunut.

Vaikka kirjoitan itse runoja, olen erittäin huonosti perehtynyt oikeisiin runoilijoihin joiden teoksia löytyy kirjastojen ja kirjakauppojen hyllystä. Kai minä olen niin nettimaailmaan jumittunut, etten oikein osaa lukea runoja muualta kuin runosivustolta tai harhakuvasta. Hyi minua! Olen kuitenkin kirjastossa aikaansaamani runonäyttelyn innoittamana päättänyt, että alan tutustua paremmin alan kirjallisuuteen. Ehkä rohkenisin jossain vaiheessa tarkastella omia runojani kriittisin silmin (heh, oikeastaan teen niin kokoajan) ja lähettää niitä jonnekin kustantamoon. Yrittänyttä ei laiteta.