Sitkeä sydän

Vihdoin tuntuu siltä, että olen saanut aikaan jotain! Aloitin tänään opparin eli opinnäytetyön tekemisen. Kauan ollut tarkoitus tarttua toimeen, mutta laiskuus on aina iskenyt. Nyt päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni. Opparini aihe on siis minulle hyvin rakas. Tein kirjastossa kirjanäyttelyn suomalaisista nykyrunoilijoista ja etsin vielä muutaman opuksen lähteeksi ja se oli siinä!

Minähän lupasin perehdyttää itseni paremmin painettuun runouteen, etten vain jumittuisi nettirunosivustoille. Lainasin siis eräänä kauniina( no hyvä on, sateinen ja loskainen mutta se kuulosti paremmalta kuin ainainen masisteluni!) päivänä Tommy Tabermanin kootut runot teoksen ja olen vaikuttunut siitä; kuinka paljon mies saikaan eläessään aikaiseksi. Oma runokirja olisi minullakin haaveissa, mutta tuskin minusta niin kuuluisaa sentään tulee kuin tästä hepusta. Uutisvuoto(kin) tuntuu aika tyhjältä ilman Tabermania.

Keskiviikkona on minun viimeinen työssäoppimispäiväni ja tulee kamala ikävä sinne. Olen viihtynyt todella hyvin Kalajoen pääkirjastolla ja tullut tutuksi asukkaiden kanssa. Tavoite tuli siis täytettyä. Hyvin tyytyväinen tuntuu kirjaston henkilökunta olleen minuun ja minä heihin tasapuolisesti.

Joululoman vietän kotona porukoiden kanssa. Onneksi olen jo hommannut lahjat niin ei tarvitse niistä stressiä ottaa itselleen enää. Sanonpahan vain että odotan näkeväni ilmeet paketeiden avautuessa. Minusta jouluun kuuluu ennen kaikkea perheen kanssa yhdessäolo. Kaikki muu tulee sitten kakkossijalla.