Mitä silloin jää, jos ei tunne mitään?
Meidän kaupunkimme nukkuu
kaksi yksinäistä heräillä
Kauan odottaa auringon heräämistä
öisin on niin kylmä, kovin kylmä
Uskottelee itselleen, joissain toinenkin
etsii valaistua ikkunaa valveilla
Yhden merkin mittaisia tekstiviestejä
lukee niistä itselleen iltasatuja
Meidän kaupunkimme nukkuu
kaksi yksinäistä hereillä
Minä käperryn tiukemmin peittoihin
itsesäälin miekan upotessa syvämmälle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti