Kasvan muutoksien mukana minuksi
Mun kengännauhani saattaaelää omaa elämää hetkittäin
selailla karttoja syyslehdistä
taivutella kärkiään aurinkoo
Elämä täällä rauhallista kovin
mun tieni vie silti kaupunkiin
linjuri ei tänne osaa neuvoitta
ikkunalaudalla syön elämääni
Mun kaulahuivi saattaa kapinoida
leikkii tylsyyksissää kuristajaboaa
kalenteriin ei ilmaannu biletyksiä
laukku ei keräile narikkapasseja
--
Runon taustasta vielä kertoisin hieman. Se on kirjoitettu viime vuonna muistellen kotona asumista. Kotipaikkakuntani on pikkuinen maalaiskylä ja siellä en oikein pystynyt toteuttamaan itseäni, joten
runo kertoo siitä kuinka yksinäistä minulla joskus oli. Välillä on mukava kadota päänsä sisään, mutta
en sentään siitä vakituista asuinpaikkaa olisi halunnut. Kotoa poismuuttaminen kuitenkin auttoi paljon
ja tunnen itseni kotoisammaksi kaupunkilaisena. Toki on mukava mennä käymään kotona välillä.
Kiitän rakkaita uusia ystäviäni joita olen täällä Seinäjoella saanut. Te olette parhaista parhaita! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti