Jospa kerrankin pitäisin pääni kiinni omista asioistani ja kertoisin teille vaikka kirjavinkkejä. Jossain vaiheessa kirjastotyössä kuitenkin tulee eteen kirjavinkkaus. Joten. Miksen harjoittelisi sitä jo valmiiksi samalla? Tässä on osa (hyvin pieni ja suppea sellainen) minun lempikirjoistani. Olen eniten lukenut nuortenaikuisten kirjallisuutta, joten sitä olisi nyt luvassa. Jos innostusta löytyy voisin mainita myös lempirunoilijani. No. Se onkin sitten toinen tarina. Niitä kun on aivan liikaa! Lempikirjani on yleensä sellainen, joka herättää minussa aikaan suuria tunnekuohuja. Vaihtoehtoisesti se voi olla jotain rakkaushömppää. Tunnustan. Olen paatunut romantikko. Fantasia-osasto on tuttu kaveri. Onneksi niitäkin kirjoitetaan kokoajan lisää, ja lisää. Tykkään lukea kirjasarjoja, koska minua suututtaa kun jokin jää auki. Tosin. Se on hyvä ja tehokas lopetus. Lukija saa itse päätellä loput. Sellaiset vain eivät ole minua varten. Olen liian kärsimätön ihminen.
Pidemmittä puheitta, asiaan eli kirjoihin:
Fantasia kirjasarjat
Eoin Colfer- Artemis Fowl
Ehdottomasti tutustumisen arvoinen! Jotkut saattaisivat sanoa tämän olevan suunnattu enemmän pojille, mutta meikäläinen ainakin tykkää ihan satasalle. Varsinkin Artemis Fowl: Atlantiskompleksi (osa 7) on aivan ihana. Kirjaa ei tosin kannata aloittaa keskeltä tai muutenkaan skipata ensimmäistä osaa, koska silloin putoaa kärryiltä ihan totaalisesti. Elikkä aloittakaa osa 1:sestä.
Rick Riordan- Percy Jackson
Vaikka päähenkilöt ovat huomattavasti itseäni nuorempia sillä ei kirjan juonen kannalta ole mitään merkitystä. Kuvailu on tässä parasta ja henkilöhahmojen leikkimielinen naljailu saa aina ikävöimään omia pikkusisaruksia, kun se on meidän tapamme osoittaa rakkautta toisiamme kohtaan. Kreikan jumalat ja jumalattaret ovat persoonallisia ja hieman ilkeämielisiäkin. Ensimmäisestä osasta Percy Jackson: Salamavaras on tehty elokuvakin. Olihan se ihan katsottava, mutta tykkään kirjoista enemmän. Percy Jackson: Jumalten sota on sarjan viimeinen osa, joka päättää huikean tarinan. Itsenäisiä jatko-osia on kuitenkin vielä tulossa, onneksi!
Anu Holopainen- Sonja-sarja
Sarja on kolmiosainen. Koko uskomaton tapahtumasarja sai alkunsa sillä hetkellä, kun Sonja heräsi rantahietikolla täysin oudossa paikassa. Siitä alkoi myös loputon kysymysten sarja: mikä oli tämä maa, keitä olivat nämä ihmiset, kuinka hän oli joutunut tänne, miksi hän oli täällä – ja ennen kaikkea, mihin aika oli kadonnut? En paljasta tämän enempää, ettei lukuelämys jäisi teiltä kokematta. Sanonpahan vain, että tästä ei puutu rakkautta, seikkailua, miekkailua tai ylipäätään mitään mitä voisi jäädä kaipaamaan. Tässä on kaikki.
Rakkaushömppää
Sophie Kinsella- Himoshoppaaja-sarja
Huippusuositun Himoshoppaaja-sarjan päähenkilö Becky Bloomwood on taloustoimittaja, joka ironista kyllä ei onnistu pitämään omaa talouttaan kunnossa.Vaikka Becky onkin hupsu ja hieman naiivi niin häneen samaistuminen on kuitenkin ihmeen helppoa. Varsinkin päähenkilön rakkaussotkut saavat vuoroin vollottamaan myötätunnosta tai myötähäpeästä. Mielestäni tämä on hömppää parhaimmillaan. Olen tässä pohtinut, että voisin lukea sarjan alusta lähtien pian uudestaan. Parhautta näin syysiltoina.
Cecelia Ahern- Suoraan sydämestä
Gummerruksen sivustolla tätä kirjaa kuvataan osuvasti veikeänä tunteiden takaa-ajona. Miten herttaista! Minä olisin kirjoittanut sen itse jollei joku olisi jo keksinyt sitä. Ensinnäkin tarinan juoni tuo elävästi mieleen suosikkielokuvani Amelien. Tykkään hurjan paljon siitä miten henkilöhahmot on saatu elämään kuin omaa elämäänsä. Minä oikeasti jopa näin itseni siinä sivustakatsojana. Tuntui että tarina voisi hyvinkin olla totta vaikka siinä onkin paljon absurdeja piirteitä, mutta hyvin luovasti. Olen koukussa tähän. Bongasin kerran kyseisen kirjan pokkarina kaupan hyllyltä ja pakkohan se oli ottaa mukaan. Nyt voin lukea sen aina, kun tarvitsen piristystä. Ihana, ihana. Jokaisen romantikon pitäisi lukea tämä.
Marian Keyes- Sushia vasta-alkajille
Veikeä tarina kolmesta naisesta ja onnellisuuden etsimisestä. Lisa Edwards, menestynyt ja kovanahkainen aikakauslehden toimittaja, joutuu muuttamaan Lontoosta Dubliniin uuden Colleen-lehden vetäjäksi. Colleenin toimittajalla Ashling Kennedyllä on omat ongelmansa. Hän murehtii aina ja ihan liikaa. Oikea murehtimisen maailmanmestari. Clodagh, joka tunnetaan myös nimellä Prinsessa, on aina saanut kaiken, mitä on halunnut. Mutta miksi ihmeessä hänellä on viime aikoina ollut pakottava tarve suudella sammakkoa? Samaistun eniten Ashlingiin ja hyvästä syystä. Olen itsekin melkoinen murehtija ja välillä se tekee minut melkein sairaaksi. En osaa puhua tunteistani, joten ne jäävät sisälleni ja purkautuvat sitten kerralla pois. Onneksi niin kuin saduissa yleensä Ash saa onnellisen loppunsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti