Alli-mummun kohdalla tulee sitten aivan selvästi mieleen kukat. Varmasti saavat oivallisen puutarharin sinne loistamaan persoonallisuutta. Mummu myös piti aina huolta muista epäitsekkäästi. Ehkä se ominaisuus on sitten sieltä periytynyt minulle. Minulla on tapana ollut aina laittaa muiden onni omani edelle. Lieneekö sitten jokin piilevä äitikanahahmotelma.
Olisivatko ne kaikkein heleä-äänisimmät etuoikeutettuja enkelikuoroon ilman karsintoja? Olisiko sävelkorvattomilla sitten mitään mahdollisuuksia? Millainen olisi taivaallinen idolin metsästys? Kuinka moni sitä seuraisi vai tiedettäisiinkö kaikki jo ennalta? Olisiko enkeleitä monenlaisia vai olisiko kaikilla samanlainen valkoinen puku ja sädekehä päänsä päällä? Mitä jos enkeli tykkäisi pukeutua mustiin, mutta olisi silti yhtä lempeä kuin ne muutkin? Alettaisiinko häntä syrjiä vai otettaisiinko se persoonallisuuden piirteenä? Millainen edes on "oikea" enkeli? Kuka sen määrittelee?
Minulla tulee joskus (okei, aika useinkin) tällaisia outoja ja joidenkin mielestä absurdeja ajatuksia päähäni ja niitä sitten jaan Teidän lukijoiden kanssa. Onko teitä edes? Kuka tunnustautuu? :D No, kuitenkin, kirjoitusteni tarkoitus ei ole loukata ketään. Yritän vain tässä pitää pääni kasassa ja samalla yrittää herättää keskustelua ihmisten keskuudessa. Minulla on paljon mielipiteitä, mutta ei sanoja lausua niitä ulos asti. Tämä on minun tapani vaikuttaa, runojen lisäksi, luonnollisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti