Sä voit tehdä ihan mitä vaan, mut älä lausu rakkausrunoja, mä näen niistä painajaisunia

On taas aika listauksen! Päätin tässä extempore alkaa listata kirjoja, jotka ovat saaneet minussa aikaan erilaisia tunnetiloja. Listalta löytyy taatusti hyvin erilaisen kategorian kirjoja tai sitten samaa tylsää. No, aloitetaan! (Jos et ole kiinnostunut minun lukutaipumuksistani, niin jätä tämä postaus suosiolla väliin!)

Miten voisin saada sinut omakseni;
onnistuisiko jos kaukolainaisin sinut kesäksi?
Pistäisitkö vastaan vai tulisitko mukaan
riemusta kiljuen?

Lempikirjani tällä hetkellä:
Ehdottomasti Arno Kotron- Sanovat sitä rakkaudeksi! Kotron runoissa on sitä jotain joka vetoaa minuun. Ehkä se on itseironia, jota pursuaa omistakin kirjoituksistani tai sitten se jatkuvuuden tuntu. Runo kulkee omaa rataansa riveillä ja lukija toivoo, ettei se päättyisi koskaan.


Kaikkien aikojen lempikirjani:
Tämä onkin jo hieman visaisempi kysymys. Olen lukenut pienen ikäni aikana niin paljon kirjoja, että on paha mennä äkkiseltään sanomaan yhtä ylitse muiden. Tykkään Tuija Lehtisen huumorista ja kirjoitustyylistä, mutta en kuitenkaan lempikirjakseni mitään hänen teostaan nostaisi. Hmm. Kai tähän täytyy sanoa Marian Keyesin Sushia vasta-alkajille. Kirja teki minuun suuren vaikutuksen jo ensilukemalta ja olen lukenut sen monta kertaa jälkeen ensimmäisen kosketuksen. Olen aina ollut hyvin ujo luonteeltani, joten samaistuin päähenkilöön kovin. Tykkään myös kirjan huumorista.

Kirja joka saa minut hyvälle tuulelle:
Aika monikin kirja saa minut hyvälle tuulelle. Himoshoppaaja kirjasarjan Becky on hulvaton tapaus, jonka sähläykset saavat vuoroin tyrskimään naurusta ja myötähäpeästä. Ehkä parhaiten minut saa hymyilemään kirja, joka saa uskomaan todelliseen rakkauteen. Puhun tietysti Cecelia Ahernin iki-ihanasta Suoraan sydämestä, joka saa minut aina hyvälle tuulelle. Niin ihastuttava rakkaustarina!

Kirja jota luen surullisena:
Ylä-asteella luin yksinäisyyteeni Sweet Valley High sarjan Ulkopuolinen- kirjaa. Minusta oli lohdullista, että jollakin meni jopa vielä huonommin kuin minulla. Minua kiusattiin kyllä koulussa, mutta en kuitenkaan ollut totaalisen yksin niin kuin kirjan Lynne Henry. Nykyään kun ajattelen tuota kirjaa koen sen aika lapselliseksi, mutta se oli minulle tuohon aikaan hyvin tärkeä.

Kirja joka saa sinut muistamaan jonkun:
Sain exältäni syntymäpäivä lahjaksi Terry Pratchettin Hirmurykmenttin. Kirja käsittelee hyvin persoonallisella tavalla armeijaa, naisen asemaa ja uskontoa. Kirja muistuttaa minua hyvistä ajoista ja hauskoista hetkistä joita koimme yhdessä. Eromme tapahtui sulassa sovussa, joten mitään katkeruutta tästä kohdasta on turha etsiä. 

Kirja joka tuo mieleen tietyn tapahtuman:
Kävimme parhaan ystäväni kanssa Helsingin kirjasmessuilla ja menimme hakemaan nimmaria Anssi Kelan esikoisteokseen Kesä Kalevi Sorsan kanssa. Olin lukenut kirjan ennen messuille menoa ja mielestäni Kela markkinoi kirjaansa varsin hienolla puheella. 

Kirja jonka muistat ulkomuistista:
Monen kirjan kohdalla havahtuu siihen, että tässä on taatusti jotain tuttua. Pelkän takakannen perusteella voi muistua paljonkin mieleen. Minulla on hyvä muisti tässä asiassa ja muistan vieläkin kaikki Sweet Valley Hihg-kirjasarjan kirjat ja niiden juonenkäänteet noin pääpiirteittäin. Eli tähän kohtaan voisi miltei vastata; kaikki lukemani kirjat ovat pysyneet muistissa. 

Kirja joka rakastin mutta nykyään vihaan:
Tähän on todella paha mennä sanomaan mitään fiksua. Minulle ei tule yhtään mieleen kirjaa, jota vihaisin. Ehkä minua on kuitenkin alkanut ärsyttää hieman Tuija Lehtisen kirjoissa toistuvat asiat. Tuntuu että kirjailija toistaa samaa kaavaa ja vain hieman muuttelee asioita. Ennen rakastin Lehtisen sara@crazymail.com- kirjoja, mutta nykyään ne vain ärsyttävät minua. Kirjan ajatusmaailma tuntuu olevan niin erilainen omani kanssa. Kai sitä nuorempana sitten oli joku kapina-vaihe, kun niitä ahmin urakalla siihen aikaan. 

Kirja jonka toivoisit kaikkien lukevan:
Kaikkien tulisi ehdottomasti lukea L. M. Montgomeryn Anna-sarja! 

Kirja joka saa nauramaan:
Eion Colferin Atlantis kompleksi kutkutteli kyllä nauruhermoja. Syvällä Artemiksen sisällä piilossa oleva herrasmies ilmaisee yhtäkkiä läsnäolonsa ja seuraa hauskoja väärinkäsityksiä, kun aiemmin sarkastinen Artemis muuttuu äkkiä miellyttäväksi. Artemis Fowl- sarja on muutenkin sellainen, jota suosittelen kaikille. Vaikka annetaan ymmärtää sen olevan vain poikien juttu, olen ehdottomasti erimieltä! 

Lempikirjani kun olin lapsi:
Äidillä oli tapana lukea minulle ja pikkuveljelle paljon kirjoja, koska hän oli Suomalaisen kirjakerhon jäsen. Meiltä löytyi siis paljon kirjoja. Mutta jos täytyy valita yksi ylitse muiden.. Niin se on John Himmelmanin Vuoroin vieraissa. Hulvattomia tilanteita syntyy, kun maatilan eläimet nousevat kapinaan ja tahtovat asua maanviljelijä Peltoloiden talossa. Varsinkin Peltolan isännän hermoja kiristellään, kun eläimet valtaavat kylpyhuoneen ja vievät hänen aamulehtensä. Niinpä Peltola ei enää kestää vaan huutaa "Vieras olkoon kuka vaan, niin talo tarjoo parastaan, mutt` sekin loppuu aikanaan!" Tämän legendaarisen purkauksen jälkeen eläimet heittävät Peltolan perheen ulos omasta kodistaan. Kyllä on monet naurut naurettu tämän kirjan parissa. 

Kirja jonka toivoisit itse kirjoittaneesi:
Kirjojen kohdalla tällaista ilmiötä ei ole tullut vielä kohdalleni. Moni kielikuva tai oivallus on kuitenkin herättänyt mielessäni kysymyksen; miksen minä keksinyt tuota?!
  
Kirja joka saa sinut tuntemaan syyllisyyttä:
Tällä hetkellä minut saavat tuntemaan syyllisyyttä ne lukuisat runokirjat, jotka olen suunnitellut lainaavani ja alkavani sivistämään itseäni. Arvaatte varmaan, etten ole saanut sitä aikaiseksi. Se on seuraava projektini heti opparin valmistumisen jälkeen! 

Lempikirjasi viime vuodelta:
Kiersten White Paranormaali teki minuun vaikutuksella olemalla jotain erilaista kuin nuorten fantasiaseikkalut yleensä. Tietysti tässäkin on mukana salaperäinen muukalainen johon tyttö rakastuu ja sitten seuraa kaikenlaisia ongelmia ja päläpäläpälä.. Mutta! Harvoin päähenkilö nähdään tyttö, joka metsästää paranormaaleja asioita. Ilkeät keijut alkavat olla jo melkoinen klisee niille, jotka ovat lukeneet Ilki ihanan ja sen jatko-osan Sala kavalan. Paranomaalin teho perustuu siihen, että sen tapahtumia ei voi täysin arvata ennakkoon. Suurimmaksi arvoitukseksi nousee se, mikä Evie on, ja mikä on hänen osuutensa tapahtumissa.

 Tässä teille taas vähäksi aikaa pohdittavaa! :)

Loppuun vielä huumoripläjäys! Hei, oikeasti rakastan kumpiakin sekä
Pottereita että vampyyreita. ;D