Se tunne kun löydät vihdoin kaupan, josta löytyy vanilja kokista! ♥

Tänään oli sitten luokkakuvaus ja lähdin kämpiltä viisi minuuttia myöhemmin kuin tavallisesti peläten, että myöhästyn tällä kertaa (Olen muutenkin aina varttitunnin etuajassa koulussa. Aliarvioin oman kävelyvauhtini melko lahjakkaasti!) , jota ei tietenkään tapahtunut. Itseasiassa kävelin vähän matkaa tutunoloisen repun perässä ja sitten hokasin, että sehän oli luokkakaveri. Olin siis ihan aikataulussa. Ajattelin korkokenkien haittaavan menoa, mutta ilmeisesti oikeanrytminen musiikki auttoi pitämään tahtia yllä. Pinkin ja Volbeatin tahdissa siis tallustelin.

Koulun jälkeen menin kämpille ja tein itselleni ruoaksi nuudeleita ja kanaa. Omnomnom kun se olikin hyvää. Siitä onkin pitkä aika kun olen viimeksi syönyt kanaa. Telkkarista katselin samalla Mallimaailman huipulle uusintaa ja Leijonan luolaa. Viime lauantain Uutisvuoto jäi näkemättä ja se hieman harmittaa. Olen sitä yrittänyt Areenalta katsoa, mutta rakasihana koneeni ei toimi yhtä nopeasti kuin tiedonjanoni, joten päätin suosiolla odottaa viikonloppuun ja katsoa sen kotona nopeamman nettiyhteyden voimin.

Viiden maissa löysimme Essin kanssa itsemme Lapuan juna-asemalta ja lähdimme talsimaan matkalla vilkaisemiemme ohjeiden mukaan kohti Lapuan kirjastoa, josta minulle oli luvattu työssäoppimispaikka helmikuusta toukokuun loppuun asti. Todella vaikuttava oli kirjastorakennus! Essi ihan innoissaan järkkärinsä kanssa siellä kirmaili jokapaikassa sillä aikaa, kun minä kävin kirjoituttamassa työsopparit valmiiksi. Todella ystävällisen vastaanoton sain ja kirjastonjohtaja toivotti minut tervetulleeksi 16.2 jolloin työssäoppimiseni alkaa.
Lapualla olisi ollut vaikka mitä nähtävää. Kävimme tutkimassa joitain pieniä tilpehööriliikkeitä, mutta emme löytäneet niistä mitään vaikka söpöjä tavaroita olikin. Kirpparit olisivat kiinnostaneet. Valitettavasti aikamme ei vain riittänyt kuin yhdessä käymiseen ja sielläkin kiertelyyn oli aikaa vain viisi minuuttia ennen sulkemista. Löysin kirpparilta kuitenkin neljä kappaletta söpöjä snapsilaseja! Kaksi vihreää ja kaksi turkoosia/sinistä. Pakkohan ne oli ottaa mukaan kun vain 0,30 senttiä kappale. Nyt se sulostuttavat kuivauskaappiani, josta ne varmasti siirtyvät pian käyttöön tai koristeeksi. ♥

Seinäjoelle takaisin tullessa olin juuri astunut ulos aseman automaattiovista, kun minut pysäytti joku tuntematon nainen. Keskustelu välillämme meni suunnilleen näin: Nainen: "Hei, musta tuntuu et toi yks mies seuraa mua. Se ahisteli mua jo junassa ja pelkään et tapahtuu jotain. Onko sulla kiire? *tässä vaiheessa puistelen päätäni ja vakuuttelen, ettei minulla niin kiire ole ja samalla olen aika järkyttynyt kuulemastani* No, voisitko siinä tapauksessa kattoa et mä pääsisin tonne mun autoon ja soittaisit hätänumeroon, jos jotain tapahtuu?" Minä tietysti lupauduin katsomaan, että hän pääsee turvallisesti matkaan ja menin seisomaan siihen viistosti auton viereen, että kuitenkin näkisin jos mies tulisi ja näpyttelin siinä muka kännykkääni. Nainen pääsi turvallisesti autonsa sisään ja heilautti minulle vielä kiitokset. Tuli hyvä mieli kun sai olla avuksi. Kotimatka vain oli pelottava, kun en yhtään tiennyt minkänäköinen se ahdistelija mies oli ja joku randomi seurasi minua aika pitkänkin matkan kämpälle päin, mutta onneksi se kääntyi sitten eri suuntaan. Pelkäsin jo että se mies tulee kostamaan. :o