Tällaista voi tapahtua vain minulle

Aamulla tapahtui pienoinen kommellus, jonka päätin nyt jakaa teidän kanssanne. (En tosin tiedä keitä te olette, mutta luulen ainakin muutaman arvaavani. ;D)

Heräsin hyvissä ajoin ehtiäkseni tekemään aamutoimet ennen työelämävalmennukseen lähtemistä. No. Menin pesemään hampaitani ja  kun sitten harjaamisen jälkeen otin hammaslangan käyttöön se tapahtui. Minulla on alahampaiden takana rautalanka, joka on laitettu sinne pitämään hampaitani suorassa. Ties kuinka kauan se on minulla jo riesana ollut. Lanka hankaloittaa hammaslangan käyttöäni.
Otin siis varressa olevan hammaslankani kaapista ja putsasin juuri alahampaiden rakoja. Ihmettelin hieman pesualtaaseen pudonnutta pikkuista palasta ja tajusin sen olevan osa hampaastani! Miksi minulle käy aina näin? Mitää tämän pahempaa haaveria ei onneksi sattunut.
En olekaan tainnut mainita vielä, että kaaduin pyörällä oikein kunnolla noin pari viikkoa sitten? No. Kerrotaan sekin stoori tähän samantien:

Lähdin päivällä fillaroimaan Kalajoen hiekkasärkille, kun ei ollut mitään tekemistä ja halusin lähteä kuvailemaan kesäisiä maisemia. Viihdyin reissullani iltaan asti ja paluumatkalla odotin jo että pääsisin porukoilla saunaan. Päästessäni kotitien varrelle tein hieman liian rajun käännöksen soratiellä ja renkaat alkoivat sutia ja eiköhän meikä lennä pyörän selästä oikealle kyljelleen oikein kunnon tärähdyksellä. (Ja tietenkään minulla ei ollut kypärää päässä, mutta onneksi osasin suojata sitä kaatumalla kyljelleni) Vesipulloni lensi vauhdissa jonnekin repussani olleesta verkkotaskusta ja kännykkäni tuhoutui täysin, koska olin viisaana jemmannut sen shortsieni oikealla puolella olevaan taskuun.

Ylös noustessani katsoin näkikö kukaan ja varsinkin katsoivatko porukat ikkunasta ilmalentoani. Talutin pyörän terassille legginssit verisinä ja tunsin kyynärpäässäni sietämätöntä kipua. Avasin kotitaloni oven ja huikkasin äidille "Tuota.. Voisikko tulla ulos. Sattu pienoinen aksidentti." Äiti sitten tuli ovelle ja katsoi silmät pyöreänä olemustani ja näytin varmasti siltä kuin olisin juuri tullut sotatantereelta. Olokin oli kyllä sen mukainen. Äiti kiirehti sisälle hakemaan ensiaputarvikkeita ja aloimme putsata haavojani. Asfaltti-ihottumaa oli paljon. Pahin oli kuitenkin kyynärpää, joka oli osunut oikein kunnolla soralle ja siihen tuli syvä haava.

Iskäkin saapui terassille ihmettelemään ja totesi, että kyllä nyt täytyy lähteä päivystykseen ompeluttamaan tuo. Minä siihen neulakammoisena yritän nopeasti sopertaa, että eiii se nyt niin kipeä ole, että tarvitsisi ommella. No. Eipä siinä paljoa minun vikinöitäni kuunneltu vaan lähdettiin samantien Oulaskankaan sairaalaa kohti. Siellä odotimme lähes viisi tuntia paikkaamiseen pääsyä. Pahinta oli kuitenkin saamani haavan hoito-ohjeet. Minulta kiellettiin viikoksi saunominen ja uiminen! Turha varmaan sanoakaan siis, etten enää sinne kauan odottamaani saunaan sitten sinä iltana päässyt yhdeksän tikkini kanssa. Olivat muuten ensimmäiseni.