Minun pääni sisällä myllertää taas. Ehkä vielä enemmän kuin viimekerralla. En ole varma. Minusta tuntuu taas, etten ole tarpeeksi. Samalla olen ihan liikaakin kaikkea. Minusta ei oikein ole tekemään viisaita päätöksiä. Minusta ei varmasti ikinä tule mitään johtajahahmoa. Tuntuu etten oikein saa aikaiseksi mitään. Minun aivoissani on tukos, joka estää ulos oikeiden sanojen pääsyn. Suustani putoilee vain sammakoita. Onneksi kukaan ei ole tarvinnut minulta tänään vastauksia, koska minulla ei olisi antaa niitä.
Huomenna syyslomani on ohi ja paluu arkeen alkaa. Vietimme ihanan viikonlopun Helsingissä poikaystävän kanssa heti loman alkajaisiksi. Minulla oli todella hauskaa. Kuitenkin tuntuu, että onnistuin jotenkin pilaamaan jotain. Olisin voinut tehdä niin monen asian eritavalla. Olisin voinut olla parempi. Minun olisi pitänyt.*huokaus*
Minun "pahapuoleni" on taas valloillaan. Kuulen sen huutavan pääni sisällä. Sanovan asioita joita en halua kuulla, mutta joiden tiedän olevan totuus. Minä osaan valehdella hyvin uskottavasti. Minusta ei huomaa mitään ulospäin. Perusilmeeni on hymy. Se ei katoa huuliltani. Minä en osaa edes kyynelehtiä enää. Olen kuihtunut sisältä. En saa ajatuksiani kasaan. Voisiko joku repiä juureni maasta, kiitos?
 |
| Minun olisi paljon helpompi olla, jos voisin olla olematta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti