Oman elämänsä rattikelkkailija
Linnassa tulvii taas
lumi vuotaa silmistä
Maksan takaisin tasarahalla
selaan onnettomuudet ohitse
Katsoa saa, muttei koskea
ratkaisen arvoituksen itse
Lennän kelkasta jokakerta
revin huumoria itseironisesti
Rannalla kumarran aurinkoa
kellun sulaneen lumen maassa
Tilaan pöydän kahdelle
mielessä ruma solmiosi
Sanani oppivat lentämään
minä olen maailmanmestari
Tiputan sinut takaisin alkuun
tarjoilijalle sanon "lasku, kiitos!"
![]() |
Minä olen rakastunut kiiweihin sotien appelsiinejanne vastaan |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti