Miellyttävä tekstiviesti

Sain eilen tekstiviestin mennessäni kauppaan hakemaan Arlan kanssa leffamässyä, kun pidimme ystävänpäivän kunniaksi tyttöjenillan katsomalla Mulan-elokuvan. Ostimme kaupasta mm. sipsejä, dippiä, limsaa ja karkkia. Mutta palatakseni tekstariin, avasin viestin ja huokaisin jo turhautuneena ruudulla näkyvällä "Elisa"- nimelle lähettäjän kohdassa. Kyse ei kuitenkaan ollut pikkusiskosta niin kuin eräs koulukaverini luuli. Ei suinkaan. Kyseessä oli nimittäin puhelinoperaattorini ja viestin sisältö sai minut hymyilemään suu korvissa. Kyseessä on nimittäin runokilpailu! Tarkempaa tietoa siitä löytyy täältä http://www.elisa.fi/studio/. Nyt vain pitäisi valita sopivia runoja pöytälaatikon uumenista. Lisäansiot ovat aina paikallaan ja runoilu on plussaa, tietysti!

Ehdinkin hyvin koululla etsiä sopivat runot ja lähettää ne kilpailuun. Vielä oli varttitunti aikaa ennen kuin piti mennä tekemään vihonviimeinen koulujuttu eli lukemaan kirjatorimme raportti ääneen englanniksi opettajalle. Käänsin vielä lisäksi tuon minun "Oodi kirjastolle"- runon lisäbonuksena. Toivoin säälittävästi saavani siitä jonkinlaisen armopalan, kun uskoin ettei numeroni taso muuten kovin korkealla ole. Kielelliset ja matemaattiset aineet ovat aina olleet minulle haastavia. En varmaan koskaan uskalla lähteä ulkomaille reissaamaan ilman, että mukana on joku kielitaitoinen kaveri. Etten vain ala sönkkäämään jotain siansaksaa siellä!

Luokanvalvoja sanoi tuossa vielä lähtiessään, että kirjoittakaa nyt sinne facebookkeihinne että nyt se on loppu! Silloin tosiaan oli viimeiset teoriapitoiset opinnot ja nähdään luokkakavereiden kanssa seuraavan kerran vasta toukokuun lopussa jolloin viimeinen työssäoppimisjaksomme päättyy. Lupasimme tyttöjen kanssa pitää yhteyttä ja toivottelimme toisillemme hyvää harjoittelua. Kouluasiaa vielä sen verran, että kauan odotettu kaverikuva saapui vihdoin! Minun hiusseni tietysti elivät taas ihan omaa elämäänsä. Mutta kanssakuvasiskot ovat söpöjä, tui tui. ♥ Sain sitten lisäbonuksena NO10ASMY2:sen luokkakuvan.Kiva. Enhän minä itse edes ole kuvassa, joten se lähtee palautuskirjeessä takaisin sinne mistä tulikin.

Pakko vielä tähän loppuun lisätä kämmini eli odottelin ihan rauhassa pyykinpesuvuoroani. Olin kirjoittanut varauslistaan nimeni 16:00-18:00 kohdalle ja heti koulusta tullessa lajittelin jo pyykkini valmiiksi. No, menin sitten tasan neljältä katsomaan olisiko pyykkituvassa ketään ja eikös siellä kone hurissut kovaa vauhtia. Näin jonkun miehen siellä hirveän korin kanssa ja tuntui alkavan juuri täyttää uutta koneellista. -Jaa. Sulla taitaakin mennä vielä vähän aikaa. Totesin ja lähdin takaisin kämppään. Onnekseni pyykkitupa on ihan vastapäätä oveani, joten ei ollut pitkä matka. Odotan viisi minuuttia ja menin uudestaan. Eiköhän se sama mies ollut siellä ja katsoi minua vähän närkästyneesti, kun taas pamahdin ovesta sisään. -Meneekö sulla vielä kauankin? Tuhahdin kyllästyneenä. Mies katseli minua hetken ja totesi vain -Vielä yksi koneellinen. Näkeehän sen siitä varauslistasta. Siinä vaiheessa varoituskellot alkoivat raksuttaa päässäni ja sopersin miehelle äkkiä sorisori ja lähdin taas. Matka töksähti kuitenkin ilmoitustaululle, jossa varauslista on ja mitä näenkään! Tunsin kuinka naamani muuttui punaiseksi ja taisin pääställä pääni sisällä muutaman kirouksenkin. Kyllä, arvoisat naiset ja herrat! Olin merkinnyt varaukseni aivan oikeaan kellon aikaan, mutta väärälle päivälle! Ei auttanut kuin pyyhkiä vanhat merkinnät pois ja varata illalla yhdeksäksi uusi aika. Ainakin opin katsomaan kunnolla minne puumerkkini laitan.