Maailman tärkein ♥

Sunnuntaina juhlistetaan tärkeitä henkilöitä. Ilman heitä emme olisi olemassa. Emme olisi saaneet kokea elämän ihanuutta. Kasvattavia vastatuulia. Puhun tietysti Äideistä.

Jokainen meistä on varmasti miettinyt päänsä sisällä murheitaan ja tuntenut olevansa yksin. Niin minäkin. Viime vuonna koin kamalan takaiskun elämässäni. Minusta tuntui, että olin tarpeeton. Etten minä riittäisi. Mihinkään. Tuntui kurjalta sanoa rakkaaksi tulleella ihmiselle niitä sanoja, mutta en nähnyt enää muuta ulospääsyä tilanteesta. H-hetken koittaessa en vuodattanut kyyneltäkään, mutta palatessani kotiin minä repesin. Piti mennä mummun vessaan piiloon maailmaa. Se tuntui ihan liian suurelta ja minä niin pikkuiselta. Istuin pimeän vessan lattialla ja itkin enemmän kuin koskaan. Minä koin olevani huono ihminen. Minusta tuntui että olin ansainnut kurjuuteni.

Pääni sisällä pyöri ajatuksia joita itsekin pelästyin. Näin silmieni edessä pelkkää mustuutta. Luulin etten kestäisi enää. Aika tuntui pysähtyneen kuin kiusallaan siihen hetkeen. Piinaten. Ravistellen. Olin kastellut monta paperinpalasta ja farkkujeni polvet sisäisellä vesiputouksellani. Kuivailin punaisia silmiäni hupparini hihaan, kun joku sitten avasi oven. Kuulin kuinka se joku polvistui eteeni ja sitten tuttu ääni kysyi -Mikä hätänä?  Sen tutun äänen kuullessani minä annoin kaiken tulla ulos. Kerroin möröistä, jotka hiipivät päivänvaloon. Levitin likapyykkini hänen kasvojensa eteen. Tiesin että hän ymmärtäisi. On aina ymmärtänyt minua parhaiten. Joskus jopa ilman sanoja. Parasta.

Ja ymmärsihän hän. Istuimme pitkän tovin kahdestaan mummun vessan lattialla. Sain paljon voimaa halauksista ja sanoista. Oli niin huojentavaa kuulla, että joku on joskus kokenut samoja tunteita kuin minäkin. Mustan voi muuttaa taas valkoiseksi. Minä olen aina halunnut olla turkoosi. Minussa on monia kerroksia, mutta hän sai kuoreni murtumaan. Tuntuu, että jonain päivänä minä loistan vielä kirkkaammin kuin koskaan. Loppujen lopuksi. Minähän selvisin, tästäkin. 

Tahdon kiittää rakasta Äitiäni. Minun tukiverkkoani. Sinä olet enkeli, joka pitää huolta minun sädekehäni puhtaudesta. Niin se on ollut aina. Sinä osaat aina korjata virheeni. En ole enää viallinen.

Tämä on sinulle. Rakastan sinua. 

Kukkakimppu on yhtä kaunis kuin sinä
naurahdat tälle väitteelle, mutta minä
olen ihan tosissani sanoessani niin
Minä kunnioitan sinua maailman eniten 
annat lisävoimaa jaksaa huomisiin

Toivon ettemme ikinä kasva erillemme
sinä kuitenkin olet tärkeä minulle
Sinä olet aina nostamassa,
kaatuessani elämän painosta
Valaiset reittini viisailla ohjeillasi
minä yritän tehdä niistä isona
omaa versiotani tuleville lapsilleni

Minulla on kaikki, sinun ollessa siinä

♥: Tyttäresi