Aikuiset
Franzen, Jonathan- Epämukavuusalue: henkilökohtainen historia
Hietamies, Eve- Tarhapäivä (Jatkoa Yösyötölle!)
Leikola, Markus- Naamakirja
Pakkanen, Outi- Julma kuu
Rocher, Maria- Enchantè: hauska rakastua!
Watson, S.J- Kun suljen silmäni
Smith, Jennifer E.- Tilastollinen todennäköisyys kohdata se oikea
Glattauer, Daniel- Kun pohjoistuuli puhaltaa
Nuoret
Kitti, Marko- Oliivityttö
Delikouras, Aleksi- Nörtti: New game
Kitti, Marko- Oliivityttössä
oli mielestäni ehkä turhankin kuvailevaa tekstiä. Sanoisinko jopa
latteaa. Samankaltaisia tarinoita on luettu jo monilta eri tekijöiltä ja
mielestäni tämä ei ollenkaan poikennut massasta. Päähenkilön eli Joonan
ajatusmaailmaa kuvattiin varsin eloisasti, mutta siihen se jäikin. En
oikein saanut kiinni varsinaisesta ideasta. Metsässä asuva isä toi
tarvittavan sävähdyksen. Eihän kukaan jaksaisi lukea henkilöstä, jolla
menee jatkuvasti hyvin. Jokin särö siinä unelmakuvassa täytyy olla.
Oliivityttö Veera jäi vieraaksi. Toisaalta hänen hahmoonsa sopi
sellainen välinpitämätön salamyhkäisyys. Pakko sanoa etten kyllä
suosittele kirjaa. Itse en siitä pitänyt.
Kuronen, Kirsti- Omenapuu laulaa oli mieluinen yllätys edellisen kirjan pettymyksestä. Vaikka toisen tyttöpäähenkilön vuorosanoihin oli sekoitettu kotimaisen sekaan englantia, se ei kuitenkaan haitannut minua kamalasti. Katri kuitenkin oli kirjeenvaihdossa ulkomaalaisen tytön kanssa ja englanti muutenkin sopi hänen persoonalliseen puhetyyliinsä. Joitakin saattaisi ärsyttää Katrin hulivili käytös ja tietty kapinallisuus. Mielestäni Kuronen onnistui kuvaamaan hyvin teini-ikäisten elämänmenoa. Tekstissä oli pieniä koukkuja, joka pakotti lukemaan rivejä uudelleen. Lempihenkilökseni kuitenkin nousi omaperäinen nuorukainen Elias. Hyvin boheemi persoona. Runoilija. Lopussa hän yrittää saada julkaistua runokokoelmansa. Se on minunkin unelmani. Olla joskus esikoisrunoilija, saada sanansa julki. Muiden nähtäville. Olla jotain suurempaa. Enemmän kuin minä. Loistaa erityisosaamisellaan.
Simukka, Salla on kirjoittaessaan monipuolinen, varsinkin hänen kielikuvansa ovat uskomattomia. Jäljellä-kirjan päähenkilöön Emmiin samaistuminen oli helppoa. (Nuorena minulla oli itsellänikin sellainen tunne, etten ole lahjakas oikein missään. Onneksi löysin 12-vuotiaana runojen maailman.) Toinen tyttöpäähenkilö oli mielenkiintoinen persoonallisuus. Häntä ympäröi tavallaan salaperäisyyden varjo, joka teki hänestä vain kiinnostavamman ja olisin halunnut tietää enemmän hänen menneisyydestään. Kolmas päähenkilö olikin sitten miespuolinen ja hänestäkin olisin halunnut tietää enemmän. Hassua. (Hänen pohdiskelevan filosofinen ajattelutapansa toi elävästi mieleeni erään henkilön, mutta ei siitä sen enempää.) Lopetus jäi mielestäni kovin hämäräksi, mutta se luo mahtavat puitteet jatko-osaan. Onneksi sellainen on tulossa!
Delikouras, Aleksi osaa samaistua hyvin nörtin maailman katsomukseen. Kielenkäyttö ei oikein ollut minun makuuni, mutta tuollaista haistatteluahan se on nykyisin nuorison keskuudessa. Dragon heittää kuitenkin ihan hyvää läppää ja osa niistä sai minut nauramaan ääneen. Päähenkilö on sympaattinen henkilö ja ehkä hieman väärinymmärretty. Omalaatuinen kaveripiiri korostaa hänen yksinäisen suden luonnettaan. Pelimaailmassa DragonSlayer666 on kuitenkin kingi. Kirjan loppuratkaisu jättää hyvälle tuulelle. Suosittelen lukemaan ja yllättymään!
Kuronen, Kirsti- Omenapuu laulaa oli mieluinen yllätys edellisen kirjan pettymyksestä. Vaikka toisen tyttöpäähenkilön vuorosanoihin oli sekoitettu kotimaisen sekaan englantia, se ei kuitenkaan haitannut minua kamalasti. Katri kuitenkin oli kirjeenvaihdossa ulkomaalaisen tytön kanssa ja englanti muutenkin sopi hänen persoonalliseen puhetyyliinsä. Joitakin saattaisi ärsyttää Katrin hulivili käytös ja tietty kapinallisuus. Mielestäni Kuronen onnistui kuvaamaan hyvin teini-ikäisten elämänmenoa. Tekstissä oli pieniä koukkuja, joka pakotti lukemaan rivejä uudelleen. Lempihenkilökseni kuitenkin nousi omaperäinen nuorukainen Elias. Hyvin boheemi persoona. Runoilija. Lopussa hän yrittää saada julkaistua runokokoelmansa. Se on minunkin unelmani. Olla joskus esikoisrunoilija, saada sanansa julki. Muiden nähtäville. Olla jotain suurempaa. Enemmän kuin minä. Loistaa erityisosaamisellaan.
Simukka, Salla on kirjoittaessaan monipuolinen, varsinkin hänen kielikuvansa ovat uskomattomia. Jäljellä-kirjan päähenkilöön Emmiin samaistuminen oli helppoa. (Nuorena minulla oli itsellänikin sellainen tunne, etten ole lahjakas oikein missään. Onneksi löysin 12-vuotiaana runojen maailman.) Toinen tyttöpäähenkilö oli mielenkiintoinen persoonallisuus. Häntä ympäröi tavallaan salaperäisyyden varjo, joka teki hänestä vain kiinnostavamman ja olisin halunnut tietää enemmän hänen menneisyydestään. Kolmas päähenkilö olikin sitten miespuolinen ja hänestäkin olisin halunnut tietää enemmän. Hassua. (Hänen pohdiskelevan filosofinen ajattelutapansa toi elävästi mieleeni erään henkilön, mutta ei siitä sen enempää.) Lopetus jäi mielestäni kovin hämäräksi, mutta se luo mahtavat puitteet jatko-osaan. Onneksi sellainen on tulossa!
Delikouras, Aleksi osaa samaistua hyvin nörtin maailman katsomukseen. Kielenkäyttö ei oikein ollut minun makuuni, mutta tuollaista haistatteluahan se on nykyisin nuorison keskuudessa. Dragon heittää kuitenkin ihan hyvää läppää ja osa niistä sai minut nauramaan ääneen. Päähenkilö on sympaattinen henkilö ja ehkä hieman väärinymmärretty. Omalaatuinen kaveripiiri korostaa hänen yksinäisen suden luonnettaan. Pelimaailmassa DragonSlayer666 on kuitenkin kingi. Kirjan loppuratkaisu jättää hyvälle tuulelle. Suosittelen lukemaan ja yllättymään!
Condie, Ally
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti