Sanataidetta

Rakkausrunot.fi:n facebook- sivulla huomasin mielenkiintoisen linkin, joka johdatti minut lehtirunojen pariin. Ideana on yliviivata valitsemastaan lehtiartikkelista sanoja ja poimia yliviivaamattomista sanoista runo. Kokeilin sitä Seinäjoen paikallislehdellä ja mielestäni sain aikaan mukiinmenevän runon.
 

Kameralla otettu kuva lehtirunostani.

Pitää olla huumorintajua
aku ankan kärryä

jaettu ilo on kaksinkertainen

-toisinajattelua

© surukukkanen

Ja tässä hieman teoriaa (lainattu pätkiä lopputyöstäni) :

Runouteen on mahdollista törmätä muuallakin kuin perinteisten kirjankansien välissä: verkossa, runouslehdissä ja erilaisissa runotapahtumissa. On paljon erilaisia taiteen muotoja, visuaalista runoutta, äänirunoutta, lavarunoutta jne. Kokeellinen kirjoittaminen luo uusien muotojen, tekniikoiden ja tyylien avulla uudenlaista kirjoittamistapaa. Näiden uusien kirjoittamisen keinojen tarkoituksena on uudistaa kirjallisuutta, laajentaa sen aihepiiriä ja kohdentaa sen sanomaa. 

Aloitin itse runojen kirjoittamisen hyvin nuorena. Ensimmäinen runoni kirjoitin äidille äitienpäivän kunniaksi. Tyylini on aikalailla muuttunut vuosien saatossa. Nykyään käytän paljon kielikuvia. Tekstini ovat itseironiaa ylistäviä, mutta niistä löytyy pilke silmäkulmasta. Huumori on minulle tärkeää luomistyössä ja se varmasti näkyy aikaansaannoksissani.

Nykyrunoilijoiden tyyli poikkeaa aiempien vuosisatojen runoilijoista. Enää ei käytetä juuri lainkaan riimejä, vaan kirjoitustyyli on enemmän vapaamuotoista. Runojen aiheet pyörivät edelleen enimmäkseen rakkauden ympärillä. Runoilijat ovat kuitenkin oppineet käyttämään erilaisia muotoiluja ja elementtejä elävöittääkseen tekstejään. Erilaiset tekstinmuotoilut voivat jopa antaa runolle sielun. 

Minua ovat aina kiehtoneet erilaiset lukupiirit ja mietin voisiko samaa ideaa soveltaa jotenkin myös runojen kanssa. Hetken aikaa suunnittelin idean toimimista käytännössä ja päätin lopulta kokeilla sitä. Perustin eräälle nettifoorumille runopiirin. Muutama päivä meni ennen kuin jäseniä alkoi ilmaantua paikalle. Ideaani kehuttiin ja se tuntui hienolta. Pian meitä olikin kuusi vakiojäsentä ja homma lähti pyörimään kunnolla. Haaveenani on julkaista oma runokirja ennen kuin täytän 30 vuotta. Siinä on minulle taas yksi lisätavoite.      

Suurimman osan runoilijoista kohtaa tänä päivänä verkossa. Siellä voi julkaista tekstejään anonyymina ja samalla ilmaista itseään. Muut runoilijat antavat rakentavaa palautetta. Voin sanoa niin omien kokemusteni perusteella, jotka ovat olleet tähän mennessä positiivisia. Olen samalla päässyt harjaannuttamaan omaa palautteenantoani kommentoidessani muiden tekstejä runosivustoilla ja runopiirissä. 

Palaute on hyvin tärkeää varsinkin aloittelevalle kirjoittajalle. Lukija etsii jatkuvasti samaistumispintaa ja juuri lähelle omia ajatuksia tulevat runot tai kirjoitukset koskettavat eniten. On tärkeää, että lukija voi löytää rivien välistä inhimillisyyttä. Minä kehotan jokaista, jolla on halu kehittää itseään ottamaan yhteyttä jo kokeneisiin kirjoittajin ja kyselemään heidän mielipiteitään. He antavat taatusti ajattelemisen aihetta ja jo heidän kokemuksensa puhuu puolestaan.

Tahtoisin pysäyttää, kelata alkutekstit
unohtaa vuorosanat, aloittaa kaiken alusta