Minä hyppäisin
uima-altaaseen (jos sellaisen omistaisin) vaatteet päällä. Päätän olla valittamatta kesällä helteestä.
Syön niin monta vaniljatötteröä kuin haluan. Kävelen takaperin paljastamatta
todellista suuntaa. Eksyn uusiin paikkoihin vailla pelon häivää. Minä aion
laskea liukumäkeä ikärajoituksista piittaamatta. Nauraa pikkulasten kanssa
yhteisessä sävelessä. Olla juuri niin lapsenmielinen kuin haluan, välittämättä
tosikoista.
Jokainen ihminen on kuin kukkanen. Me kasvamme virheistämme. Opimme
välttämään sivukujia. Kasvaessani tarpeeksi isoksi, minusta tulee supersankari.
Jos kosketus voisi parantaa, elvyttäisin rikkaruohot. Olisin oman elämäni Robin
Hood. Herään hiukset solmussa kevätauringon kiusoitteluun, hymy huulilla uuteen
päivään. Laajennan maailmankuvaa. Minulla on, kiire VR:llä ei.
Taittelen
unelmistani paperilennokkeja, jossa saippuakuplat heittelevät kärrynpyörää. Laadin
päiväkirjaani sotasuunnitelmia. Kengännauhani saattavat elää omaa elämäänsä,
hetkittäin. Selailla karttoja syyslehdistä, taivutella kärkiään aurinkoon.
Ohikulkija hipaisee minua kuin vahingossa. Asemalla tanssin perhosten
hentoisissa siiven iskuissa. Arkiston kauniita hymiöitä, poistan vanhat
keskustelut.
 |
| keinutaan maailma uudeksi kosketetaan varpaillamme tähtiä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti