Nörtti vs. Datis

Minua on joskus kutsuttu nörtiksi (oikea nimitys taitaisi tosin olla hikari, mutta se nyt meni näin) vain sen perusteella, että olin hyvä suurimmassa osassa kouluaineista ja sain niistä parempia arvosanoja kuin muut. Olen aina omistanut hyvän koelukupään. Ei tarvitse lukea kuin muutaman kerran koealue läpi ja ne menevät pääkoppaani kuin itsestään. Silloinen ylä-asteen opettajani sanoikin, että vastaukseni olivat kuin suoraan kirjasta. Muuten minulla onkin sitten kunnon lahopää. Lähimuistiani voisi verrata etanan nopeuteen. En muista lähes mitään lapsuudestani. Ne muistot, jotka pysyvät ovat joko kipeitä tai traumoja aiheuttavia. En kuitenkaan sanoisi, että lapsuuteni olisi ollut onneton.

Kaikki oli hyvin vielä ennen kuin siirryin toiseen kouluun pienenä kolmosluokkalaisena. Myöhemmin olen kuullut, että joissakin kouluissa oli sellainen käytäntö, että vain ne aineet joissa lapsi tarvitsi opastusta mukautettiin. Uskon että olisin selvinnyt hyvin pelkällä matematikan ja kieliaineiden mukautuksella. Miksi kuitenkin päädyttiin tällaiseen ratkaisuun? En tiedä sitä vielä tänäkään päivänä. Olen ikuisesti katkera siitä, että lahjani heitettiin hukkaan ja lapsuuteni pilattiin tekemällä minusta tyhmempi kuin olinkaan. Minä uskon vakaasti, että olisin selvinnyt muiden opiskelivauhdissa muissa aineissa, jos olisin saanut mahdollisuuden kokeilla sitä entisessä koulussani. Päädyttiin kuitenkin ratkaisuun, etten pysyisi muiden opiskelutahdissa mukana ja siitä alkoi minun elämäni ahdistavin ja onnettomin ajanjakso.

Toisaalta jos en olisi joutunut vaihtamaan koulua en olisi koskaan tutustunut kahteen ihanaan ystävään, jotka opiskelivat kanssani samassa oppimisympäristössä. Lisäksi meillä oli aivan ihana opettaja, joka jaksoi kannustaa hymy huulilla. Olen tyytyväinen itseeni, että jaksoin pakertaa omaan tahtiini. En antanut periksi. Minä en koskaan anna periksi, kun olen päättänyt jotain saavuttaa opiskeluissani. En ole koskaan keskeyttänyt tai aiheuttanut itselleni luvattomia poissaoloja, vaikka sellainen olisi käynytkin mielessä pahimpina päivinä jolloin en olisi jaksanut iskostaa tekohymyä naamalleni. Onneksi minulla oli kuitenkin kirjoittaminen. Tajusin loistavani edes jossakin.

Palatakseni kuitenkin aiheeseen eli nörtti vs. datis. Itse miellän itseni enemmän datikseksi. Myönnän olevani riipuvainen netistä. Taidan olla melkoinen facebookholisti. Joka päivä pitää käydä katsomassa, mitä sinne on ilmestynyt. Tämä taas johtaa siihen, että olen menettänyt kiinnostukseni minulle rakkaaseen asiaan. Puhun nyt runoista. Inspiraationi on totaalisesti kadonnut jonnekin mikä-mikä maahan, josta en saa otetta. Aiemmin mainitsemani projekti oman runokirjan julkaisusta on taas vaihtanut taka-alalle. Vaikka olenkin riippuvainen verkosta, en silti tunnista itsestäni nörtin piirteitä. En oikein ymmärrä tätä nörtti nimitystä omalle kohdalleni. En tajua tietotekniikan päälle mitään, en ole intohimoinen musiikinkaan harrastaja enkä tietääkseni oli sosiaalisesti syrjääntynyt. Tällaiset piirteet sain nörtistä Wikipedian kautta.

Huh! En uskonut, että voisin saada vielä aikaan näinkin paljon tekstiä. Tuntuu että oma innostukseni kirjoittamiseen on kulunut loppuun. Olen kuin sitruuna, josta on puristettu kaikki mehut ulos. Lisäksi suuhun jää hapan maku. En nauti kirjoittamisesta enää niin kuin ennen. Jokin on muuttunut. Alan lukemaan muiden tekstejä, ja ehkä saan omankin mieleni taas oikealle raiteelle. Tämä nörtti vs. datis-teema nousi mieleeni kirjasta, jonka sain tänään luettua loppuun. Delikouras, Aleksi on kirjoittanut nörtin ajatusmaailmasta ja päätin lukea sen. Lukekaa tekin ja yllättykää!