Laulaminen ja mitä se merkitsee minulle

Kävin viime viikonloppuna pitkästä aikaa baarissa ja aloin mietiskelemään, että viime kerrasta olikin aikaa. Taisi olla Kuopion reissulle käydessäni ystävällä kylässä. Silloin kokeilin myös ensimmäistä kertaa karaokea englanniksi. Voin sanoa ettei se oikein ollut minun juttuni. Huono kielipää ja ei osaa lausua oikein, niin mitä sitä suotta nolaamaan itseään sen useammin. Tulipahan sekin kokeiltua nyt. Se on kummallista, miten tietyt kappaleet saavat aikaan muistoja. Täällä paikallisessa baarissa viikonloppuna kuulin muutamia minulle merkitseviä laulunsanoja. Huomasin kuitenkin, etteivät ne enää vaikuttaneet minuun niin vahvasti kuin aiemmin olisivat voineet. Itseasiassa minä imin sanat itseeni ja yritin tavoitella sitä tunnelmaa, mitä lauluntekijä oli varmasti kuvitellut niitä tehdessään. Joidenkin lauseiden kohdalla tuli tuttu ajatus; miksen minä keksinyt tätä? Onneksi kaiken voi kuitenkin aina kirjoittaa uudelleen ja eri tavalla.

Olin kaivannut karaoken laulamista enemmän kuin osasin kuvitellakaan. Se on maailman paras fiilis, kun saa yleisön mukaan siihen laulun tunnelmaan. Onnistuin tässä omasta mielestäni Levoton tuhkimo- kappaleessa, jossa yleisöni yhtyi mukaan kertosäkeeseen. Tunsin kuinka kasvoilleni nousi hymy ja melkein teki mieli pistää tanssiksi. Hyvääoloani lisäsi hyvin kotoisa tunnelma, joka ilmeni aika hassulla tavalla. Kun olin etsittänyt bravuurini eli Sun särkyä anna mä en- kappaleen, karaokeisäntä keskeytti musiikin yhtäkkiä kertosäkeen aikana. Yleisö ja minä olimme kumpikin yhtä hölmistyneitä. Hetken päästä kuitenkin musiikki jatkui ja kertosäe alkoi alusta. Karaokeisäntä oli sytyttänyt sytkärinsä ja tunnelmoi lauluni mukana! Silloin katsoin häntä ensimmäistä kertaa kunnolla ja suuni oli loksahtaa auki hämmästyksestä. Tyyppihän oli kuin ilmetty pikkuveljeni! Minua meinasi alkaa naurattaa kesken kappaleen, kun huomasin hänellä olevan myös samanlainen virnistys kuin veljelläni. Kappaleen loputtua sain kunnon abloodit ja karaokeisäntä avasi suunsa sanoen "Ajattelin antaa *tähän etunimeni* pienen hengähdystauon. " Näin hän samalla fiksusti selvitti keskeytynyttä laulua. Kun sitten menin myöhemmin valitsemaan uutta kappaletta, hän sanoi muistavansa minun käyneen aiemminkin lauleskelemassa. Minä mietin huvittuneena, että kas kun en ollut huomannut yhdennäköisyyttä pikkuveljeeni aiemmin. Loppuillan vietinkin sitten vilkuillen karaokeisännän sivuprofiilia hymyillen, ja muistellen omaa pikkuveljeäni. "Urmas" on paras veli ikinä ja saa minut aina hyvälle tuulella. Saman teki illan karaokeisäntä.

KIITOS!

Taas yhden askeleen lähempänä unelmaa. ♥