Poistuminen omalta mukavuusalueelta

Pitkästä aikaa tartuin taas kirjaan. En olekaan ennen lukenut elämänkertaa, mutta löydettyäni hyllystä teoksen Maj Karman keulahahmosta eli Herra Ylpöstä, oli pakko hieman joustaa. Hassua sinäänsä etten saanut luettua kämpällä kirjaa yhtään eteenpäin, mutta junamatkalla ja kahvitauoilla se osoittautui varsin mukavaksi ajanvietteeksi. Kirjasta löytyy kirja-arvostelu täältä:
Herra Ylpön sydän

Eihän tämä enää mikään kovin uusi tapaus ole. Minulle se kuitenkin toi mukanaan tutustumisen johonkin aivan uuteen. Kuten sanoin, en ole aiemmin lukenut kenenkään elämänkertaa. Pitäisikö seuraavaksi laajentaa tietokirjoihin tai jopa psykologisiin teoksiin? Minä kuitenkin kaipaan aina lukemaani sitä juonta, jonka mukana tarina etenee. Olen kai uppoutunut liiaksi fantasian maailmaan, kun en pääse siitä enää irrroittautumaan.

Ilahduttavaa Ylpöstä kertovassa teoksessa on se, että hän on koko ajan aidosti oma itsensä. Ylppö ei kumartele ketään ja tekee asiat juuri niin kuin tykkää. Kirjasta sain ihan erilaisen kuvan hänen sanoituksiinsa ja aloin kunnioittamaan häntä enemmän ihmisenä. Hän tunnustaa olevansa naistenmies ja todellinen sydäntensärkijä, mutta hän sentään sanoo sen ääneen! Pakko ihailla sitä. Minäkin tahtoisin oppia sanomaan suoraan takaisin, kun siltä alkaa tuntua ja pysymään sanojeni takana. Vaikka se sitten satuttaisikin.

Kirjassa Ylppö sekoilee paljon ja on suurimman osan ajasta humalassa, mutta saamme kuitenkin katsauksen myös hänen herkempään puoleensa. Herralla on taito kääntää järjettömältäkin kuulostavat asiat niin, että se saa epäilemään omaa älyään: Ai näinkö se olikin? Miksen itse ole hoksannut tuota! 

Tulee vähän mieleen oma tapani ajatella jokin asia puoleen väliin ja kertoa siitä vain loppuosa ääneen. Siinäpä sitä sitten kanssaihmiset pähkäilevät, mitä mahdan oikein tarkoittaa. Lisäksi minulla on tapana hypätä asiasta A, asiaan Ö. Saatan esim. selittää jotain vaikka jostain lempikirjastani ja sitten alkaakin höpistä yhtäkkiä tietokoneen modeemeista. Sitten se keskustelukumppanini on ihan että HÄH?! *wirn*

Olen nyt kuunnellut monta päivää Mies murtuu- kappaletta ja ajatellut, että siihen voisi saman tien vaihtaa nimeksi Nainen murtuu. Se kertoisi aika lailla fiiliksistäni lähiaikoina. Kyseisen kappaleen musiikkivideota katsellessani halusin itsekin mennä pistämään erään auton päreiksi. Tietysti vain ajatustasolla.