Luin päivällä feissarimokia ja monen kohdalla tuli mieleen, että on sitä itsekin koettu vaikka mitä. Yleensä omalla kustannuksella. Elämäni pelleni sai alkunsa jo pikkutyttönä:
Olen mennyt väärään autoon ja istunut pelkääjän paikalle kuin olisin aina siinä ollut. Huomannut liian myöhään olevani väärässä paikassa. Yleensä se toinen henkilö on ollut niin häkeltynyt, ettei ole saanut sanaa suustaan. Tuorein tapaus taisi olla pari vuotta sitten, kun olimme äitin kanssa menossa ostamaan minulle junalippua takaisin Seinikselle. Äiti odotti minua autossa ja oli parkkeerannut ihan juna-aseman oven eteen. Astuessani ulos lipunmyyntipisteestä menin tietenkin ensimmäisen silmieni edessä olevaan autoon istumaan. Ihmettelin vielä ääneen, että missä välissä äiti oli ehtinyt hommata uudet penkin päällysteet. Taisinpa sanoa ääneen: Ihanko mua varten hommasit nää. Missä välissä ehit? Kuvitelkaa vain ilmeeni, kun vierestä kuuluu miehen ääni, joka hieman vaivaantuneena sanoo: Nyt taisit tulla väärään autoon. Ehkä maailman noloin tilanne mitä voi sattua! No ainakin äiti sai hyvät naurut ja ei päässyt ihan heti lähtemään ajamaan, joten lähti kantamaan matkatavaroitani. Kiva että voin piristää jonkun päivää.
EDIT! Kiitos uskomattoman hienon muistini, tässä kohdassa on paljon muistikatkoksia. Piti käydä oikein naamakirjan päivityksistä tarkistamassa; miten se oikein menikään. Tässä todellinen tarina:
Sattuipa sitten maanantaina juna-asemalla lippua hakiessani seuraavaa: Olimme siis äitin kanssa kahdestaan liikkeellä porukoiden mustalla autolla. Kävin sisällä ostamassa liput ja äiti parkkeerasi auton odottamaan ihan ulko-oven viereen. No. Ulos tullessani silmäni rekisteröivät mustan auton ja avasin oven. Pelkääjänpaikalle oli laitettu jokin valkoinen karvajuttu lämmikkeeksi ja huudahdin sitten leveän hymyn kera -Laitoit sit mulle tommosen, siistiä! Sitten kuuluu miesääni, joka sanoo -Taitaa olla väärä auto. Minä olen niin häpeissäni, etten älyä edes anteeksipyydellä vaan paiskaan oven kiinni ja hiihtelen omalle autollemme. Äiti ei päässyt sitten viiteen minuuttiin lähtemään minnekään, kun se nauroi mulle niin kovasti.
En ajattele ennen kuin puhun ja se vaikeuttaa huomattavasti elämääni. Otetaan nyt esimerkiksi viimeisin baarireissuni. Menin tiskille ja tilasin tottuneesti Salmarin. baarimikko katsoo minua ja kysyy, että otanko tavallisen vai chilisalmarin. Avaan siinä sitten suuni ja kysyn: Onko niillä jotain eroakin? Hetken aikaa menee miettiessä, että miksi se tiskin takana oleva tyyppi katsoo minua niin jännästi. Huvittunut hymy huulillaan. Sitten tajuan vihdoin mokani ja yritän pelastaa kasvoni, joten totean tiskiä tuijottaen: Se tavallinen.
Siteeraan aina lastenohjelmia väärässä paikassa ja yleensä juuri tuntemattomille ihmisille. Olin käymässä hyvällä ystävälleni kylässä ja menimme sitten hänen muutamien kavereiden kanssa viihteelle. Ystäväni poikaystävä alkaa yhtäkkiä miettiä ääneen, että miten se Leijonakuninkaan pääkallo-laulu menikään. Kasvoni ryhtyvät loistamaan ja hymy meinaa repiä kasvolihakseni. Minä niin tiedän tämän!
Menen siis täysin minulle tuntemattomien ihmisten keskelle ja alan hoilottaa itsekseni: Kookospähkinöitä tässä on. Pompompopom. Suuret pienet ja pääääsi (tässä vaiheessa se hieno sähähdys kuin Scar tekee elokuvassa) kokoiset. Kun tämä ei olisi vielä tarpeeksi jatkan seuraaviin repliikkeihin, jotka kuuluvat: Mufasa ei ikinä hyväksyisi mitään tällaista (tämä Zazun kyllästyneellä äänensävyllä).
MITÄÄÄ! Sinä teidät säännöt. Älä koskaan mainitse minulle SITÄ nimeä! Tuokin kohta tietysti mahtavalla Scar-imitaatiolla. Voitte vain kuvitella, kun ystäväni yhtäkkiä rykäisee vaivaantuneena ja alkaa melkein kiskoa minut pois päin ihmisvilinästä. Kaikki tämä tapahtui tietysti erittäin vilkkaalla kadulla yöelämässä.
Näitähän minulla riittäisi, mutta tässä taitavat olla nämä pahimmat mokat. Älkää ikinä antako minun päätyä feissarimokiin, vaikka välillä tällainen häslääjä olenkin. Pyydän hartaasti ajatelkaa mainettanne! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti