P.S. Oot söpö ♥

Pikainen kohtaaminen pyykkituvalla voi pelastaa kokonaisen päivän. Varsinkin kun saa kerrankin kokonaan hyvännäköisen tyypin huomion. Pikaiset moikkauksethan siinä vain vaihdettiin, mutta pyykkituvan prinssi jäi "kummittelemaan" tämän prinsessan mieleen vielä uniin asti. Olin jopa niin säälittävä tapaus, että selvitin tyypin sukunimen hänen asuntonsa numeron perusteella.

Unessa menin kuitenkin vielä pidemmälle. Kirjoitin söpölle kirjeen ja tiputin sen hänen postilokeroonsa. Samassa ovi kuitenkin aukesi ja olimme jälleen vastakkain. (Tiedän, tiedän. Tämä kuulostaa joltain kahden tähden saippuaoopperalta, mutta todellisuudessa en uskaltaisi tehdä näitä asioita joista uneksin.) Tuijotimme hetken toisiamme yllättyneinä. Tai no. Itse olin lähes lamaantunut paikoilleni. Sain kuitenkin suustani ulos sanat Oo kiltti ja lue se vasta ko oon menny. 

Näin minä kuvittelisin oikeasti käyvän, jos jostain saisin niin paljon rohkeutta kyseiseen tekoon. Muutenkin minulla on jo ennestään traumoja kirjeiden kirjoitteluista salaisille ihastuksille. Myönnän että aikaa siitä on kulunut ja en taatusti ole enää yhtä lapsellinen kuin silloin, mutta kyllä se jää pääkoppaan. Hylkäys. Pilkkanauru. Kipu. Itsetunnon menetys. Kaikki sellainen; mistä pieni tyttö voi saada pitkäaikaiset jäljet sydämeensä. Tuo muisto tulee varmasti pudottamaan minut vielä monta kertaa, mutta sellaista elämä on.

Minä ihastun liian helposti. Luulen että kyseinen tapaus on parempi unohtaa, ennen kuin minusta tulee hänen henkilökohtainen stalkkerinsa. En halua muuttua sellaiseksi. En kuitenkaan osaa mennä puhumaan hänelle kasvotustenkaan. Kaikista inhottavinta on se, että keksin juuri oikeat sanat liian myöhään ja ne jäävät käyttämättä. En halua vahingoittaa sydäntäni yhtään enempää. Minut on hylätty jo liian usein.

Myönnän sen, että vikaa voi olla minussakin. Uskon että onkin. Sehän siinä ongelmana onkin. Syytän itseäni jo etukäteen ja tiedostan pilaavani mahdollisuuteni ennen kuin mitään ehtii edes tapahtua. Minun on paljon helpompaa luottaa muihin kuin itseeni, vaikka se sitten satuttaisikin. En halua ajatella pahaa kenestäkään.

Kylläpäs tämä nyt meni syvälliseksi ajatteluksi. Minä kun aina sanon kaikille, etten osaa ajatella saati puhua syvällisiä! :D Hauska nähdä uusi puoli itsestään näin pitkän kirjoitustauon tuloksena. Ehkä ystäväni voivat auttaa minua pääsemään kuorestani ja tutustua myös tähänkin puoleen. Toki muutos lähtee aina minusta itsestäni, mutta yhdessä asioiden kokeminen on seikkailu.

Omistan otsikon pyykkituvan prinssin lisäksi kaikille ihanille höppänöilleni.

J♥  S♥  E♥  H♥      

Ootte kaikki kauniita ja maailman söpöimpiä ja rakastan teitä kovasti!