Minä en tahdo olla enää turkoosi

Aivan. Ette ole tulleet väärän blogin sivulle tai hukanneet mahdollisia silmälasejanne jonnekin. Minä se olen. Se sama hupsu runotyttönen. Anteeksi etten ole avannut sanaista arkkuani pitkään aikaan. Olen jotenkin uppoutunut näihin uusiin tiloihin, erityisesti tunne sellaisiin.

Olen löytänyt sisältäni niin paljon rakkautta, että ihmettelen suuresti missä se on oikein piileskellyt. Tosin ainahan minä olen ollut romantikko. Tuntuu vain hassulta, etten osaa kirjoittaa enää runoja. Ne kun yleensä käsittelevät aiheena sitä kuinka haikeilen jonkun saavuttamattoman perään.

Minulla tuntuu olevan kokonaan uusi elämä. Voin rehellisesti sanoa olevani ehkä onnellisempi kuin koskaan ennen. Olen löytänyt vihdoin ihmisen, joka tuntuu olevan juuri minua varten. Tykkäävän minusta juuri tällaisena kuin olen. Silloinkin kun en itse tykkää.

Hämmentävän otsikon selitän teille nyt. Olen saanut kuulla melko monelta taholta joskus ikäviäkin kommentteja turkoosineuroosistani. Minkäs minä sille mahdan, että olen rakastanut kyseistä väriä jo talouskouluajoiltani lähtien. Laskeskelin tässä olleeni turkoositar jo seitsemän vuoden ajan, ellen pidempäänkin. Olen seonnut laskuissa.

Tiedostan itsekin tämän piirteeni, jossa lähes palvon turkoosia väriä missä muodossa vain. Aina sitä nähdessäni jossain minun on pakko huomauttaa siitä ääneen. Olen myös hyvin tietoinen siitä, että suurin osa vaatekaappini sisällöstä edustaa tätä värimaailmaa.

Tässä teille uutinen. Olen päättänyt antaa tänä vuonna ja erityisestä kesänä mahdollisuuden myös muillekin väreille. Tahdon kuitenkin tehdä yhden asian ennen kuin lähdemme turkoosin kanssa eri teille. En kuitenkaan pukeudu kokoturkoosiin, ei huolta! Vaikka täytyy tunnustaa, että kyllähän se on mielessä käynyt. Olen aina haaveillut värjäyttäväni hiukseni shokkivärillä ja todennäköisesti se tulee olemaan juuri tämä turkoosi. Sitten lupaan lopettaa. Tai jos en lopettaa niin ainakin vähentää.

Turkoosista vieroittamisen alku on ainakin sujunut hyvin! Kävimme ystäväni kanssa viime viikonloppuna Tuurin kyläkaupassa shoppailemassa ja yllätin itseni ostaessani jotain punaista. Yleensä olen sitä mieltä, ettei se väri sovi minulle lainkaan. Ihme kyllä jopa pidän siitä nyt kerran kokeiltuani. Seuraavaksi olisi tarkoitus alkaa miettiä miten pukisin itseni keltaiseen tai oranssiin, koska niitäkään värejä en oikein tunne omakseni. Mielestäni ne näyttäisivät paremmalta ruskettunutta ihoa vasten. Minä kun olen tällainen kalkkilaivan kapteeni, niin rusketuksesta on turha edes haaveilla.

Tästä lähtien en siis aio olla pelkkä turkoosi. Aion olla sateenkaari.
Kesää odotellessa toivotan teille kaikille aurinkoisia päiviä!

Rakkaudella,
Marika