Niksi-Pirkka

Minua on ärsyttänyt jo kauan eräs asia. Saattaahan se toki olla seurausta sille, etten ole mikään penaalin terävin kynä mutta.. No kuitenkin. Minäpä annan kuulua.

Tuntuuko teistä koskaan, että asioissa pitää olla aina jokin jippo?  Omalle kohdalle sitä on sattunut vähän liiankin usein ja hyvinkin pienissä arkipäivän asioissa. Esimerkkinä voisin mainita tietokoneen ja muiden tekniikan vempeleiden viat, mutta se taitaisi olla liian yleinen ongelma meille kaikille?

En tiedä johtuuko se siitä, etten ole koskaan omistanut hyviä käsien ja silmien välisiä motoriikkataitoja. Vai johtuuko se siitä, että teen niin usein asioita ajattelematta? Aina kuitenkin saan kuulla äitini suusta lauseen Siinä on vain sellainen pieni niksi-pirkka. Välillä minua hävettää se, että pienetkin asiat ovat niin vaikeita.

Hassua on kuitenkin se, että lukiessani pystyn keskittymään siihen niin täydellisesti, etten saa katsettani irti sivuilta. Kerran pikkusisko halusi piloillaan testata minua ja alkoi kuiskailemaan nimeäni ja yrittää saada huomioni irti lukemastani kirjasta. Nauraen sisko sitten raportoi minulle, että pääni oli kyllä yrittänyt kääntyä hänen suuntaansa, mutta se tapahtui jotenkin hassusti nykien. Aina kuitenkin toinen silmäni oli pysynyt sivun riveillä. Tämän tapauksen jälkeen totesin itselleni, etten minä ihan täysin toivoton tapaus voi sitten olla.

Tapauksen jälkeen perheeni on saanut myös kokea monta kertaa käytännössä taholtani mitä tarkoittaa termi valikoiva kuulo. Lukiessa minuun ei saa minkäänlaista yhteyttä. Olen siirtynyt jonnekin kauas. Siksi rakastan lukea nimenomaan fantasia kirjallisuutta. Joskus häpeän itseäni niin, että toivoisin asuvani jossain muussa maailmassa tai edes eri ajassa. Odottelen siis täällä aikaa, kunnes joku minua nerokkaampi keksii teleportin!